Ikebanan perustietoa

ELÄVÄ KUKKA  Ikiru - elää, hana - kukka

Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta. Se on vuosisatojen kuluessa kehittynyt hienostuneeksi taidemuodoksi. Japanilainen arvostaa muotoja, linjoja ja kätten taitoja. Muiden perinteisten taidemuotojen tavoin ikebana sisältää kolme aspektia: do - henkinen, gaku - teoreettinen, jutsu - tekniikka.

Ikebana-asetelma rakennetaan kolmen pääoksan varaan. Vaikka oksien nimet vaihtelevat koulukunnittain, yleinen jako on taivas-ihminen-maa. Asetelman lähtökohtana voivat olla kaartuvat tai suorat linjat, lehtien pinnat, maljakon muoto, tilan käyttö jne. Klassisissa asetelmissa korostetaan linjoja, ei niinkään kukkien väriloistoa. Modernit asetelmat perustuvat tekijänsä luovuuteen. Myös itse asettelu voi olla taidetta.

IKEBANAN HISTORIAA

Ikebana sai alkunsa Buddhan alttarille tehdyistä asetelmista, myöhemmin se levisi hovin ja samuraikotien taidemuodoksi. Rikka-asetelmat olivat suuria ja ne oli tarkoitettu katsottavaksi edestäpäin. Edo-kaudella ikebana levisi tavallisen kansan keskuuteen. Kodeissa yleistyi ns. tokonoma-syvennys, joka on talon kunniapaikka. Ikebanan ohella tokonoman koristeluna saattaa esiintyä kuvakäärö. Vasta vuonna 1863 naisille myönnettiin lupa saada virallista opetusta kukkienasettelussa. Japanissa on nykyään yli 2000 ikebana-koulua. Tunnetuimpia ovat klassiset Ikenobo ja Saga Goryu sekä modernit Ohara ja Sogetsu-koulu. Eri tyylejä on myös lukuisia: rikka, shoka, moribana, nageire.

EPÄSYMMETRIA JA TYHJÄ TILA

Maljakon, oksien ja kukkien valinta on tärkeää ja niissä otetaan huomioon vuodenajat ja symboliikka. Epäsymmetrian ohella asetelmien tärkein ominaisuus on tila. Perusasetelmien mittasuhteet ovat tarkkojen sääntöjen mukaiset - tavoitteena on harmonia ja tasapaino. Asetelmassa pyritään linjojen sulavuuteen ja luonnollisuuteen. Asetelmassa on myös oltava jokin katseen vangitseva elementti. Asetelman tulee kohota kevyesti eivätkä oksat saa täyttää maljakon suuta. Ympäristö mihin asetelma sijoitetaan, on myös tärkeä.

Moribana-asetelma tehdään laakeaan vatiin. Oksat kiinnitetään metallisen pitimen "kenzan" avulla. Toinen perusasetelmatyyppi on korkeaan maljakkoon tehtävä Nageire-asetelma. Perusasetelmista on useita muunnelmia. Pääoksa voidaan asetella pystyyn, vinoon, vaakasuoraan tai alaspäin riippuvaksi. Ikebanan opiskelu vaatii kärsivällisyyttä ja harjoitusta, mutta lopputulos palkitsee tekijänsä.